• Home
  • Posts RSS
  • Comments RSS
  • Edit
Blue Orange Green Pink Purple

TARINA TAUSTALLA

Ylianalyyttisen, elämäniloisen 30+ blondin lapsettomuuden, lapsettomuushoitojen, arjen juhlan ja parisuhteen tuuletuskanava.
Me: - Yhdessä vuodesta 2006 - Lapsitoive kesäkuusta 2007 - Kilpirauhasen vajaatoiminta todettu 1/2008 - Tutkimuksiin 5/2008 - Lääkkeellisiä kokeiluja 6-8/2008 - 1. IVF/ICSI syyskuu 2008, stimulaatio pieleen, tuloksena kuitenkin plussa, joka kesken viikolla 5+ - 2. ICSI marraskuussa 2008, nega, pakkaseen 3 alkiota - 1. PAS joulukuussa 2008, tuloksena plussa - Keskenmeno ja lääkkeellinen tyhjennys tammikuussa 2009 viikolla 8+2 - 3.ICSI huhtikuussa 2009 jälleen + , uhkaava keskenmeno hematooman vuoksi viikosta 6 eteenpäin
kes 28

Uusi blogini

Huomenna alkaa 13 raskausviikko. Nytkö olisi se aika, että saa oikeasti huoahtaa hetkeksi ja ajatella, että pahin on ohi? Mutta juuri nyt pari viime päivää ovat olleet vaikeita. Vatsaa kivistää ja polttelee. Aivan kuukautismaisia jatkuvia kivistyksiä. Yritän hokea itselleni, että ne kuuluvat asiaan, kohtu kasvaa. Mutta se pelko vaan hiipii mieleen. Muru kysyy jatkuvasti, sattuuko. Hän tietää, että juilii ja pelkää sen tarkoittavan aina pahaa. Mutta tämän kanssa nyt sitten eletään. Otetaan mitä tulee. Toivotaan parasta.

Joka tapauksessa perustin sen uuden blogin. Jatkan tarinaamme siellä, oli loppu millainen tahansa. Sanon aina niin, en osaa vielä vaan luottaa. Kummallista.

http://iskunvaimennin.blogspot.com

Lisäys 1.7.2009: Löysin kohdan asetuksissa tuosta kommentoinnista. Nyt pitäisi siis onnistua kommentointi uuteen blogiin anonyyminä ja mistä tilistä vaan!
Read More 3 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 24

En malta lopettaa tätäkään : )

Vadelmaunelma heitti eilisessä kommentissaan niin hyvän aiheen, että se jäi heti mieleen pyörimään. Hän totesi, voisinko kirjoittaa jatkossakin siitä, miltä tuntuu lapsettomuus tuntuu kun sitä ei enää ole. Itse tulkitsisin niin, että lapsettomuus loppuu todellisesti vasta silloin kun lapsi on tullut turvallisesti maailmaan. Nyt olen jossakin siellä välimaastossa, raskaana oleva lapseton.

Mutta jos raskaus tuntuu erilaiselta. Siis luulen, että se tuntuu kovinkin erilaiselta kuin sellaisella henkilöllä, jolla raskaus on alkanut luomuna, ehkä nopeastikin. En edelleenkään varmaan osaa edes määritellä kaikkia niitä pinnan alla vaikuttavia tekijöitä, joissa lapsettomuus näkyy.

Itse koen määrittävimpänä tekijänä tämän huolen ja jopa pelon määrän. Olemme joutuneet pettymään niin monta kertaa, että pettymykseen ikäänkuin varautuu jatkuvasti. On vaikea uskoa, että tämä raskaus sujuu loppuun asti. Reagoin varmasti voimakkaammin näihin jokaiseen pieneenkin asiaan sydämensykkeestä istukan sijaintiin, vaikka kaikki menee niiden kanssa todennäköisesti hyvin. Varaudun jatkuvasti pahimpaan, vaikka raskausaikaan voisi suhtautua myös superoptimistisesti tyyliin "Meille tulee vauva, kuulkaa koko maailma!".

Toinen asia on se, että erotan itseni jotenkin muista raskaana olevista. Kun käyn neuvolassa tai näen kadulla naisia, joilla vatsa jo näkyy, en pidä itseäni kuuluvana samaan joukkoon. Kuvittelen tämän tapahtuneen kaikille muille näkyvästi raskaana oleville luomuna. En osaa ainakaan vielä samaistua ja olla vain raskaana. Neuvolassa ja lääkärissä aloitan lauseita "Kun tämä on hoidoilla alkanut raskaus..", vaikka he eivät ole viitanneet alullepanotapaan millään lailla. Neuvolassa ja lääkärissä olen vain raskaana oleva nainen. Itselleni en ole vain sitä.

Erotan tai paremminkin lokeroin itseni myös läheisistäkin ystävistäni, joilla on lapsia. Heidän lapsensa ovat jo isoja, suurimmalla osalla ikähaarukka ulottuu kahdesta vuodesta kymmeneen. Mieleni tekee ja olenkin toki kysynyt käytännön asioita, mutta jotenkin en halua mennä liian syvälle "Mites teillä silloin" keskusteluun. Koen vaan olevani niin eri tilanteessa. Haluaisin selkeästi käydä nämä keskustelut henkilön kanssa, jolla on lapsettomuus- ja hoitomenneisyys tai joka on samassa tilanteessa kuin me. Ja en ymmärrä tätäkään yhtään miksi. Ystäväni ovat eläneet hoitoja mukanamme, kannustaneet ja lohduttaneet. Ymmärtämättä ehkä täysin miltä tämä maailma oikeasti tuntuu, mutta omalla tavallaan kuitenkin.

Joten itseasiassa minä itse erotan ja teen rajaa muiden ja meidän lapsettomuutemme välille edelleenkin. Ihmeellistä kun sen nyt oikeastaan tajuan.

Jos taas ajattelen vaan meitä kahta tai kolmea tämän raskauden kanssa, huomaan että vain itseeni keskittyessäni lapsettomuus ei ole oikeastaan läsnä. Olen raskaana ja suunnittelemme asioita sen ympärillä. Konkreettisiin oireisiin ja raskauden etenemiseen liittyviin asioihin en varsinaisesti yhdistä lapsettomuutta. Paitsi niihin pelkoihin. Se pomppaa mukaan vain, kun katson ympärilleni ja sijoitan itseni ja raskauteni isompaan viitekehykseen, muihin raskaanaoleviin ja perheisiin. Perin kummallista ja taatusti aihe, jossa riittää vielä pureskeltavaa.

Enhän minä mitään uutta blogia vielä saa aikaiseksi. Tuo ilma kutsuu ulos, joten olen todellakin röhnöttänyt puistossa kirjapinon kanssa. Joten Almanakka ja Vilma, täällä on kyllä hamstarattu eilen kirjakaupasta tarjouspokkareita, Riku Korhosen ja Carlos Ruiz Safonin uusin sekä monisataasivuinen vauvakirja.. Kiitos taas myös kaikille ihanista kommenteista!

Ja mikä parasta. Neuvolan lääkäri soitti eilen myös veriseulan tulokset. Ei mitään hälyttävää. Joten ihme ja kumma, olemme ohittaneet yhden merkittävän rajapyykin, siis tämän ekan seulonnan, ilman minkäänlaisia ongelmia. Ensimmäinen asia koko hoitoketjun stimulaatiosta raskauden tähän vaiheeseen, jossa ei tullut uutta jännitettävää. Jihuu!
Read More 9 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 23

Sikiöseulontaa ja riskiraskautta

Voihan paska sanon suoraan! Valtakunnassa on itseasiassa kaikki oikein hyvin. Np-ultra ei paljastanut poimua eikä suurentunutta turvotusta, määrä oli 1,0 m. Pituutta löytyi 42 mm eli päivälleen oikea määrä. Neuvolakortissa sikiön liikkeiden määrä on ++, mutta sydämen syke vain + eli vähän, mitä sekin nyt tarkoittaa? Labratuloksia en vielä seulonnan osalta saanut. Soitto niistä tulee perässä.

Mutta sitten se MUTTA. Istukka on toistaiseksi kohdunsuun päällä osittain. Hematooma on kutistumassa ja organisoitumassa, mutta edelleen olemassa. Näiden yhteisvaikutuksesta olen kuitenkin toistaiseksi riskiraskaus. Ei golfia, ei uintia, ei liikuntaa, ei seksiä. Ihan ymmärrettävää, mutta tämän äidin psyykelle ihan katastrofaalista! Olen jo nyt kaivannut muuta liikuntaa kuin golfia ja nyt en saa tehdä edes sitä. Kävellä saan. Sairaslomaakin olisin töistä saanut, mutta enhän minä nyt ensi viikkoa sieltä viitsi pois olla. Onpahan jotain muuta tekemistä kuin pyöritellä kotona peukaloita.. Ja toimistotyö ei nyt kovinkaan fyysistä ole.

Muikun etu on tietysti tärkein ja minähän seison vaikka pari viikkoa päälläni sen vuoksi, mutta jotenkin tuntuu kohtuuttomalta olla lomalla, saamatta tehdä oman hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ulkona ihanassa säässä. Minkä ihmeen harrastuksen minä tähän kesään keksin, että pysyn järjissäni? Käsistäni olen umpitohelo, joten ei mitään askartelua tai puuhastelua pientä varten. Puutarhaa ei ole. Kotona ei ole varsinaisesti mikään rempallaan tai sisustusta vailla. Siivoaminen on ilmeisesti ainoa asia, jota voisin nyt harrastaa aamusta iltaan. Muru ainakin tykkäisi : )

Mutta miten voi olla noin erilaisia näkemyksiä lääkäreillä? Klinikan lääkärin mukaan kaikki alkoi jo olla sallittua, golf jopa hyvästä. Hän ei pitänyt istukan sijaintia riskinä. Nyt keskusäitiysneuvolassa tieto oli tämä. Ehkä kuitenkin uskon tätä neuvolan lääkäriä. He seuraavat raskauksia ja niiden riskejä, se on heidän päätyönsä. Klinikalla keskitytään saamaan aikaan raskauksia, mutta itse raskauden seuranta ei taas ole siellä keskeistä. Hmmm..

Olen muuten miettinyt, kuten moni muukin tässä kohdassa, tämän blogin kohtaloa. Tämä blogi on niin täynnä lapsettomuutta ja sen toiveen täyttymistä, että raskaudesta ja perheeksi kasvamisesta kirjoittaminen tuntuu ihan toiselta maailmalta. Vaikka tätä näemmä varjostaakin tämä pieni jatkuva pelko. Mielessäni on siis aloitella uusi raskauteen, odottamiseen ja uuteen elämäntilanteeseen keskittyvä blogi. Ilman blogia kun tuskin osaan olla. Blogin perustamisessa ja näiden yhteenlinkittämisessä onkin ihan riittävästi puuhaa seuraavalle lomapäivälle.. JOten katsotaan, missä osoitteessa ja missä muodossa tarina jatkuu tulevaisuudessa.

Tässä vaiheessa tästä matkasta iso kiitos tutuiksi tulleille kommentoijille ja muille tutuille ja anonyymeille matkalaisille. On ollut superlämmittävää saada tukea mustemmilla hetkillä ja lukea muiden kokemuksia samoista vaiheista iloissa ja suruissa. Isot isot kiitokset ja voikaa kaikki hyvin!
Read More 11 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 18

Klinikan ovi sulkeutui

Tänään oli viimeinen ultra ja hematooman tarkistus klinikallamme. Kaikki oli mainiosti. Muikku oli kasvanut komeaan 3,3 sentin mittaan, hän heilutteli käsiään, niskaturvotusta ei tässä ultrassa näkynyt ja pienen pienet munuaisetkin jo pilkottivat. Hematooma on olemassa, mutta sikiöpussiin nähden litistynyt reunalle. Olo on sanoinkuvaamattoman helpottunut. Ensi viikolla toki jatketaan np-ultraa ja muuta jännäilyä, mutta yksi luku on nyt lopussa.

Meidän ei enää tarvitse tämän pienokaisen alulle saamisen kanssa käydä lapsettomuusklinikalla. Oma liikutukseni oli suuri, kun kiittelin lääkäriämme, joka pyysi pitämään yhteyttä ja ilmoittelemaan np-ultran ja rakenneultran kuulumiset. Jos seula hälyttää ensi viikolla, saan kuulemma ottaa häneen yhteyttä, vaikka hän jää lomalle. Kyllä pieni ihminen on tyytyväinen, kun lääkäri on inhimillinen ja huolehtiva. Osasinkohan edes kiittää häntä kylliksi siitä, että meillä nyt lopulta on tämä mahdollisuus.

Jos yhtään uskaltaa tässä vaiheessa vielä tehdä yhteenvetoa ja katsoa taaksepäin, niin on pakko vain todeta, että olemme tässä onnellisessa tilanteessa lopulta todella nopeasti ja rakettimaisten vaiheiden jälkeen. Jätin pillerit pois vasta kaksi vuotta sitten kesäkuussa 34-vuotiaana. Vuoden jälkeen tutkimuksiin, vuoden ja kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen aloitimme hoidot. Kymmenen kuukauden aikana rutistimme läpi kolme Icsiä ja yhden passin. Tuloksena totaalista epätietoutta tilanteen syistä, huonolaatuisia alkioita ja pettymyksiä stimulaatioiden jälkeen, mutta kuitenkin kolme alkanutta ja kaksi keskeytynyttä raskautta. Tahti on ollut huima, ylämäet ja alamäet sen mukaisia. Tunteiden ja tilanteen käsittelyyn ei ole oikeastaan jäänyt aikaa, me olemme vain menneet asiaa täysillä eteenpäin. Se on tuntunut hyvältä, jotain on tapahtunut koko ajat. Mutta se on ollut myös äärimmäisen kuluttavaa tietenkin, enkä aina oikein vieläkään ymmärrä, millaisen myllyn olemme käyneet läpi. Meille tämä ripeä eteneminen on kuitenkin sopinut. Jos jossakin tilanteessa niin tässä voin olla kiitollinen siitä, että meillä on vakituiset hyvät työpaikat ja sellainen taloudellinen tilanne, että tämä on ollut mahdollista tehdä yksityisesti juuri näin. Monesta asiasta olemme tietenkin joutuneet tinkimään, mutta toisaalta olemme säästäneet arvokasta aikaa.

Olo on helpottunut, liikuttunut ja olen totaalisen päässä pyörälläni. Mekö oikeasti voimme onnistua tässä? Kyyneleet kohoavat joka kerta silmiini kun ajattelen tuota pientä vatsassani sinnikkäästi kasvavaa ihmisen alkua. Ne hormonit 

Nyt suuntaan juhannuksen viettoon pienen pienen Muikun kuva lompakossani tuliaisiksi molempien äidille.

Hyvää juhannusta teille muut jo tutuksi tulleet matkalaiset, bloggaajat, lasta toivovat, odottavat ja jo onnistuneet!
Read More 6 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 17

Himotuksia ja kuvotuksia

Kun ei olossa tapahdu kummoista suuntaan eikä toiseen, voin keskittyä pohtimaan aihetta ruoka : )

Vaikka minulla on tämä tiivis etova olo seuralaisena, en oikeastaan ole aikaisemmin huomannut mitään, mikä ei maistuisi tai mitä tekisi erityisesti mieli. Olen kiltisti kyllä ollut syömättä asioita, joita ei saa syödä, mutta esim. kotimaista sinihomejuustoa olen syönyt. Muru on pitänyt enemmän huolen, etten koske mihinkään kiellettyyn. Muuten olisin ehkä himoissani vetäissyt jo graavisiiat sun muut. Tämän asian suhteen olen jotenkin kamalan huoleton, vaikka muuten stressaan näköjään joka asiasta.

Mutta nyt kun tarkemmin pohdin, onhan tässä tullut makumieltymyksiä ja –inhokkeja sekä himoja. Himot tosin kohdistuvat käytännössä yksinomaan niihin asioihin, joita en nyt saa.

Maistuu hyvältä: jääkaappikylmät hedelmät, erityisesti tuore ananas ja omenat, uusin löytö tuoreet kirsikat, tuore leipä pelkän levitteen kanssa, uudet perunat, mustamakkara kylmällä maidolla, jäätelö. Yleensäkin näköjään kaikki kylmä ruoka.

Maistuu pahalta tai tuntuu vastenmieliseltä: valmismarinoidet ja paistetut kanat, possut ja muut lihat, paistettu lohi ihme kyllä, silli, jauheliha, leikkeleet. SUKLAA!!! Myös muut karkit.

Himottaa vietävästi vaan ei saa: sushi, kauppahallimme ihana lohiherkku, jossa kermaviili-majoneesikastikkeessa on kylmäsavulohta, sipuli ja tilliä, lurps. Se graavisiika. Paistettu halloumi-juusto.

Mietimme myös sikiöseulan ja sen seuraamuksia. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ellei seula hälytä tyyliin todennäköisyydellä 1:50 tai alle, en jatkotutkimuksiin mene. Todennäköisyys on niin pieni ja selviää myöhemmissäkin ultrissa. Toisaalta taas keskenmenon riski on jonkinmoninen ja siitä aina varoitetaan nimenomaan jos on aiempia keskenmenoja. Mutta katsotaan, tämän suhteen mieli saattaa todellakin muuttua.

Huomenna on klinikan viimeinen ultra. Toivon hurjasti, että Muikku on kasvanut reippaasti.

Muru on jotenkin ihan ilmöimäinen. Vaikka taidamme olla melkoinen pusu-pari muutenkin, hellitään meillä nyt tavallista enemmän. Meinaan myös jatkuvasti iikuttua aina siitä pienten huomaavaisten eleiden määrästä, joita kotona pyytämättä saan. Tuntuu vaan turvalliselta, kun toinen kysyy ja huolehtii. Mutta kaikista riemullisinta on nähdä toisen ilo tästä odotuksesta. Minun väsymyksestäni ja huonovointisuudestani johtuen meillä loistaa tällä hetkellä odotuksen onnea Muruni. Rakas hassuni.

”Otapas Muikku-kulta kunnon kasvuspurtti huomiseksi. Näytetään kaikille mistä kana pissii!”
Read More 0 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 15

Mieli seuraavassa vaiheessa

En ikinä päässyt kaalilaatikkoon asti.. Väsymys ja mukavuudenhalu iskivät ja haimme jättimäisen kasan intialaista ruokaa. Mutta kyllä minä vielä sen laatikon värkkään!

Jännästi mieli alkaa askarrella seuraavan vaiheen kimpussa. Sikiöseulonnan verikokeet ovat tällä viikolla, np-ultra ensi viikolla. Olen tähän mennessä suhtautunut aika huolettomasti koko aiheeseen. Jotenkin kun tosiaan tämä mieli on ollut keskittynyt vaan koko raskauden kestämiseen eikä muihin raskauden ajan ongelmiin ollenkaan. Oikeastaan itse ultra ei pelota, totesihan klinikan lääkäri viime viikolla, että kaikki näyttää hyvältä. Tosin kyllähän parissa viikossa voi varmasti tuonkin kannalta jotakin tapahtua.

Mutta se verikoe. En löydä mistään tietoa, kasvaako riskiluku automaattisesti iän myötä, sitä kun täällä riittää. Vai tarvitaanko myös muita tekijöitä. Entä miten riskiin vaikuttaa se, että minulle on kromosomitutkimus tehty klinikalla. Ilmeisesti oman kromosomistoni tutkimuksella ei ole varsinaista yhteyttä tähän lapsen kromosomien tutkimiseen. Lisäksi pieni huoli tässä matkalla on ollut sikiön koko, joka on koko ajan ollut 2-3 päivää kestoa jäljessä.

Alan nyt konkreettisesti tajuamaan, että ei tuo 12 maagisen viikon saavuttaminen oikein mitään tämän pelkoilun kannalta tarkoita. Seuraavaksi jännitetään viikkotolkulla näitä seulontatuloksia mahdollisesti seuraavaa punktiota. Sitten rakenneutraa ja mitä sitten tuleekaan? Niin, ensi viikkoon mennessä pitäisi myös ratkaista se, haluammeko lapsivesipunktion, jos seula hälyttää. En minä vaan tiedä! Mieleni tekisi sanoa, että en halua punktiota, mutta ehkä tietämättömyys vaan jatkaa tätä pelon kierrettä. Toivon siis sydämeni pohjasta, että seula ei hälytä. Ja vielä enemmän toivon, että tämän torstain ultrassa pieni uimarimme on kasvanut normaalisti.

Milloinkohan vatsa alkaa yhtään pömpöttämään? Housut eivät juuri purista, joten mietin siksikin, kasvaako tyyppi oikeassa suhteessa.

Voi vehtaamista. Tuli nyt kirjattua taas näitä epäröiviä mietteitä, mutta kyllä täällä osataan jo fiilistelläkin. Nimiä ei ole uusia, mutta lastenhuoneen kalusteita ja muita vermeitä olen käynyt netissä kurkkimassa..

Kirjataanpas vähän faktoja. Nyt viikot 10+0. Painoa lisää alle 1 kg lähtötilanteesta. Lähtötilanne 171/62 (ei uskota neuvolan vaakaa..). Hemoglobiini viimeksi 116. Verenpaineet hyvät noin 120/75. Oireet: Edelleen jatkuva etominen, vessakäynnit minimi 4 krt yö. Siinä kaikki.

"Pistäpäs äidin maha vähän kasvamaan Muikkuseni."
Read More 5 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 13

Astetta rauhallisempaa

Laitanpa vielä tähänkin kiitokset kaikille edelliseen viestiinä kommentoineille. Ihana oli lukea samoja ajatuksia ja kokemuksia - jälleen kerran. Ja eihän tässä minun olossani ole mitään hätää muiden pahanolon kokemuksiin verrattuna!

Mutta täällä siis astetta rauhallisempana tänään. Torstai-iltana alkoi tuon ahdistuksen ja väsymyksen päälle ruskehtava vuoto, joten soitin heti pe klinikalle ja pääsin saman tien tarkastukseen. Tämmöisinä hetkinä olen tyytyväinen, että klinikalle on vartin matka. Siellä lääkärini otti minut vastaa kesätrikoissa, koska koko porukka oli lähdössä viettämään kesäpäivää. Ja sinne tämä hermoheikko säntäsi miehen kanssa sekoittamaan aikatauluja : )

Joka tapauksessa kaikki oli hyvin. Muikku oli kasvanut kuten kuulukin, kädet ja jalat vipattivat eli sydämen lisäksi alkio oli vaihtanut jo liikekannalle. Mitään syytä vuodolle ei löytynyt, hematoomakin näytti jo liiskaantuneen kohdun seinämää vasten eikä siitä tarvitse ilmeisesti huolestua. Vielä huojentavampaa oli lääkärin toteamus, että mitään niskapoimuun viittaavaa ei näy. Tosin edelleen tämä ultralaite on melko huono ja np-ultra on sitten reilun viikon päästä, mutta jos tuo nyt lupaisi jotain hyvää. Käyn vielä kerran klinikalla ensi to tarkistuksessa, sen jälkeen olen lapsettomuusklinikkavapaa! Ihmeellistä.

Nyt tuntuu jo helpommalta olo ja uskominen. Tosin olen myös nukkunut kaksi viimeistä yötä paremmin, mikä tekee heti ihmeitä.

On myös hellyttävää, kun Muru halusi alkaa pohtimaan eilen nimiä tulevalle. Hänellekin taisi liikkeiden näkeminen olla iso virstanpylväs, lupa suunnitella asioita oikeasti. Pelleilyksihän se meni tai muussa tapauksessa lapsestamme tulee nimensä puolesta kiusattu reppana. Top 5 eilisen perusteella: Siiri Sohvaperuna, Ludvig Nakki, Kanki Taneli, Mirkku-Martta Marenki ja Heila Kaunoinen.

Mielitekoja. Kaalilaatikko. Melko perverssiä, mutta aion opetella moisen perinneruuan tänään.

"Tänään harjoitellaan kroolia Pikku-Muikkuni. Polskipas oikein lujaa."
Read More 7 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 11

Kauhun tasapainoa

Olemme risteilleet kotimaata pitkin poikin tämän viikon ajan. Kesän ensimmäinen lomapätkä on kääntymässä kohti ensi viikon arkea. Aktiivilomailu ei oikein tullut normaalin harrastamisen rajoissa kyseeseen, jouduin eilen jopa lopettamaan golfkierroksen kesken silkan uupumisen ja pahoinvoinnin vuoksi.

Muuten viikko on kulunut jossakin ihme kierteessä, jossa vuorottelevat pahenevat pelot, orastava onnelinen odotus ja siekailematon väsymys. Kilpirauhaslääkkeen nosto tai ihan vaan hormonit ovat saaneet aikaan sen, etten nuku öisin. Syynsä katkonaisiin uniin on myös keskimääräisellä 4-6 vessareissulla. Puuttuva uni saa minut aina, mutta erityisesti tässä räjähdysherkässä tilanteessa, kokemaan kaiken mustana. Joten väsyneenä pelkään taas täysin irrationaalisesti, että pienokainen on kuukahtanut kohtuuni. Ensi maanantain ultraan on ikuisuus. Itse hematoomaan en edelleenkään pelkää. Vaan tätä kaikkea muuta.

Kuvittelen, että tämä ympärivuorokautinen pahoinvointi ei riitä todisteeksi. Pitäisi olla ainakin jo vähän turvonnut vatsa, ollaanhan viikoilla 9+4. Tai rinnoissa tuntua jotakin. Kun vatsaa vihloo, pelkään että se on uhkaava keskenmeno. Kun sitä ei vihlo, pelkään että kohtu ei kasva, kun se ei ilmoita itsestään vihlauksina.

Pahoinvointikin on ristiriitainen juttu. Se on selkeä todiste siitä, että jotakin minussa tapahtuu. Toisaalta se on niin ärsyttävän ahdistava ja kaikki toimintoni lamaannuttava olotila, että siitä tekee mieleni valittaa. Ja valitukseen minulla ei omasta mielestäni ole oikeutta kun on tänne asti päästy ja tätä raskautta yritetty sentään aikamoisin konstein. Minun pitäisi siis kiitollisena nauttia jokaisesta tuskallisesta hetkestäni, koska tämä on sentään raskautta. Aikaisemmin tähän auttoi ruoka, nyt paha olo vaan on, teen mitä tahansa tai syön mitä tahansa. Mielikuvissa ainoa helpottava olotila olisi lilluminen viileässä vesialtaassa aamusta iltaan ja saada suuhun jääkylmiä appelsiini- ja ananasviipaleita. Meillä on kyllä amme..

Luin myös tässä pahimman väsymysahdistuksen keskellä Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen. Kirjan raadollinen raskauskuvaus ei nyt varsinaisesti tehnyt mieltä levollisemmaksi nykytilanteen eikä tulevan suhteen. Toisaalta en minä pelkää tulevaa, synnytyksen jälkeistä masennusta tai siihen liittyvää kykenemättömyyden tunnetta. Minä pelkään tätä nykyhetkeä, jossa mikään ei tunnu vielä kovin todelliselta. Mutta kirja, samoin kuin muiden kokemukset saivat ajattelemaan sitä neuvolapsykologia. Ehkä tästä keskenmenopelosta olisi hyvä mennä puhumaan, vaikka siinä vaiheessa kun ajan todennäköisesti saisin, olisi tilanne jo rauhoittunut tasaisemman odotuksen tai lopetuksen suhteen.

Mielessän olen edelleen jossakin välitilassa. En vielä varsinaisesti raskaana. On aika kuluttavaa aloittaa jokainen lause "Jos tämä jatkuu loppuun asti, xxx". Mutta kun en uskalla enkä osaa muuta niin elän tässä jos ja sitten kun maailmassa.

Tai tottakai minä hetkittäin, todennäköisesti jopa suurimman osan ajasta suunnittelen tulevaa ja iloitsen tästä nykyhetkestä. Nämä pelot ja epätietoisuuden ajatukset vaan saava helposti yliotteen, vaikka ne olisivat olleet vain pieniä ajatuksen sivupolkuja alkuun.

Mutta raskaana täällä ollaan. Henkisesti huterasti, muuten varmaan ihan tukevasti. Tuleva maanantai on minulle itselleni käänteentekevä hetki. Silloin on jo 11 viikko alkamassa ja JOS kaikki näyttää normaalilta, alan ehkä hetkittäin uskoa, että niin voi myös olla. Toisaalta on myös helpottavaa, että ensi viikosta käynnistyy seulontojen, neuvolaputken, julkisen puolen hematooman seuranta ja NP-ultrat ynnä muut. Tuntuu, että olen niin tukevasti syynissä, että sitten niitä kaipaamiani vahvistusviestejä on tulossa riittävän tiheästi. Hyvässä tai huonossa.
Read More 7 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 05

Neuvola

Kun lääkäriltä sain kerran luvan varata neuvolan, varasin ja sain ajan heti seuraavalle päivälle. Eilen olin sitten topakan, asiantuntevan neuvolantädin syynättävänä. Oli hyvin kummallista, että hän piti minua ihan aikuisten oikeasti raskaana olevana, kertoi milloin liikkeet alkavat, mitä tutkimuksia milläkin viikolla, mittasi, punnitsi ja keskusteli. Hirmuinen nippu tietoa kotiin ja vino pino labralähetteitä. En voinut kuin todeta, että tuntuu kuin seuraisin jollekin muulle tapahtuvia asioita. En todellakaan osaa hahmottaa, että pääsisin np-ultraan, rakenneultraan tai joutuisin miettimään, missä asennossa on helpoin nukkua viimeisillä viikoilla. Mutta on se hyvä, että ajattelee minun puolestani ja pitää kaikkia noita asioita mahdollisena.

Sain neuvolapsykologin numeron, jos tuntuu, että haluan keskustella vielä aiheesta. Sanoin, että mahdollisesti haluan, mutta en minä nyt kuitenkaan tiedä mistä keskustelisin.

Hemoglobiini oli laskenut 116:sta, joka kyllä tuntuu olossa, kun normaalisti arvoni ovat olleet 135-140 kieppeillä. Mustamakkarakuurille määrättiin, kun rautaa ei saa vielä näillä viikoilla syödä. Verenpaineet ja pissahommelit olivat sen sijaan mallillaan. Neuvolakorttiin kirjattiin komeasti reilult kaksi kiloa enemmän painoa kuin oma vaaka näytti. Olihan siinä lukemia itselle sulateltavaksi. Näin se naisellinen turhamaisuuskin nosti päätään.

Olen nyt sitten tuplasyynissä. Ainakin kerran vielä klinikalle hematooman seurantaan. Neuvolapuolella np-ultra meni lääkärin konsultaatioksi juuri hematooman vuoksi. On se hyvä, että pidetään huolto. Voin mennä kuin lastu laineilla ja toivoa, että Muikku pysyy matkassa.
Read More 2 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 03

Ultrailoa

Kiitos taas tsempityksestä kaikin tavoin. Kun on saanut kannustusta ja kuullut taas monia tarinoita, on kiva tulla kertomaan kerrankin hyviä uutisia.

Ultrassa näkyi kasvanut ötökkä, jolla oli suuri sykkivä sydän, reikä päässä (tulee selkeästi jo vanhempiinsa) ja kokoa juuri niin kuin viikoille 8+1 kuuluukin, siis noin 15,6 mm. Tai no, vastaa ilmeisesti 8+0, mutta tässä vaiheessa heittoa on jo mittauksen vuoksi. Lääkärin kommentit olivat ensimmäistä kertaa puhtaasti toiveikkaita. Itkuhan siinä tuli meille molemmille. Ja miten noin pienellä voi olla jo pienen pienet sätkivät käsien ja jalkojen alut!

Hematooma on toki olemassa eikä ole oikeastaan pienentynyt, mutta ei myöskään kasvanut. Sitä seurataan edelleen, mutta riski ainakin sen puhkeamisesta on kai merkittävästi pienempi sitä mukaa kun alkio kasvaa ja peittoaa hematooman koollaan. Toki, jos hematooma kasvaa ja vuoto tulee istukasta, saattaa se edelleen merkitä ongelmia alkiolle. Seuranta jatkuu nyt kahden viikon välein.

Mutta nyt keskitymme oleelliseen. Tilanne on hyvä. Saan varata neuvolan. Neuvolan! Minä! Olen todellakin keskittynyt niin tähän raskaaksi tulemiseen ja pysymiseen, etten tiedä yhtään, mitä nyt tapahtuu. Mitä neuvolassa tapahtuu, miksi sinne edes mennään.

Tekeminen on rajoitettua, yhdyntää saa kokeilla varovasti. Rauhallisesti pitää ottaa. No, tässä jatkuvassa matkapahoinvoinnissa ei kyllä ole tehnyt mieli hirveästi rehkiäkään.

En vieläkään uskalla ajatella kovin pitkälle, mutta olen hurjan paljon levollisempi. Mitä tahansa voi edelleen sattua ja tässä on monta isoa etappia ylitettävänä. Jos seuraavassa ultrassa on kaikki edelleen hyvin, alan kutsua itseäni raskaana olevaksi. Alan myös ehkä suunnitella tulevaa ja miettiä, mitä tarkoittaa, että minusta tulee äiti.

Muru on jo ajatuksissa paljon pidemmällä. Hän miettii auton vaihtoa ja sisustaa lastenhuonetta. Se kaikki hänelle suotakoon. On elänyt niin voimakkaasti mukana, pyrkien peittämään osan omasta pelostaan, että olisi vahvana minun tukenani.

Kummallista. Mieli tekee irrottaa jalat kuitenkin pikkaisen jo irti maasta. Mutta viimeisen kahden vuoden pettymykset ovat opettaneet jotenkin, että sitä ei vaan ihan uskalla. Mutta onhan tässä aikaa siihenkin.

Hauskaa työpäivää mahassani sinullekin Muikku!
Read More 25 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
kes 01

Ja pian tulee huominen

Huomenna ratkeaa taas niin paljon. Veitsi kurkulla tässä odotellaan. Samalla toiveikkaana, mutta hyvin hyvin realistisena. Vuotoja ei edelleenkään. Etova olo jatkuu, voimattomuus ja jatkuva hengaästyminen on uusi seuralainen, verenpaineet on alhaalla ja vessassa käyn keskimäärin 3-4 kertaa yössä. Ja minkä määrän päivällä! Jos nämä eivät ole raskausoireita, on se kyllä julmaa julmaa pilaa omalta kropalta. Mutta huomenna on taas elämällä uusi suunta viikoksi tai seuraavaksi seitsemäksi kuukaudeksi.

Viikonloppu mökillä helteessä oli sekin erikoinen. Olo lämmössä ja auringossa ei vaan ole hyvä. Tässä olossa viileä 18-20 astetta tuntuu riittävän kesältä. Toisaalta mökkisaunaan ja veneretkille sai jätettyä suurempia murheita.

Jotenkin tässä odottamisen kirjaamisessa olen sivuuttanut sen, että onhan tässä eletty täysillä kaikesta muusta kivasta nauttien. Kiikarissa on kaksi rivaria. Toinen iso pommi hyvällä paikalla, josta saisi massivisella remontilla vaikka loppuelämän kodin. Toinen pienempi uusi ja moderni rivari, jossa jokainen kaakeli ja tapetti on meidän makumme mukaan valmiina. Kaksi täysin erilaista vaihtoehtoa. Toivon tosiaan, että etenemme aiheen kanssa muussakin tapauksessa kuin siksi, että meitä on mahdollisesti joskus kolme.

Olemme myös tavanneet ystäviä ja olleet avoimia tämän tilanteen suhteen. Kaikki eivät ehkä tilanteen stressaavuutta edelleenkään ymmärrä, mutta on jotenkin lohdullista, että niin moni on kuitenkin hengessä mukana. Muruni esimiehestä ja hänen perheestään lähtien. Olemme tainneet antaa aika vahvasti omalle ystäväpiirillemme kasvot lapsettomuudelle. Eikä se kaduta, elämäähän tämä on.

Lempilajini golf ei sekään suju tässä olotilassa. Säälittävä mailan nosto ja reipas lyönti tuntuu ylivoimaiselta urheilusuoritukselta tällä hetkellä. Koominen olotila sekin aktiiviselle lenkkeilijälle, hiihtäjälle ja jumppaajalle. No, muutapa en saa kyllä puuhatakaan toistaiseksi.
'

Voi hyvänen aika, ole hengissä pieni sitkeä alku!


Lisäys 2.6 klo 8.00
Aamulla valkovuoto rusehtavaa, mukana siis aavistus verestä. Mieliala laski, tietenkin. Seuraavat kahdeksan tuntia tuntuvat taas pidemmiltä. Mikähän meitä odottaa?
Read More 7 kommenttia | Lähettänyt Mama M | edit post
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

Mansikkamaito

  • Arkistojen kätköt

    • ▼  2009 (82)
      • ▼  kesäkuuta (11)
        • Uusi blogini
        • En malta lopettaa tätäkään : )
        • Sikiöseulontaa ja riskiraskautta
        • Klinikan ovi sulkeutui
        • Himotuksia ja kuvotuksia
        • Mieli seuraavassa vaiheessa
        • Astetta rauhallisempaa
        • Kauhun tasapainoa
        • Neuvola
        • Ultrailoa
        • Ja pian tulee huominen
      • ►  toukokuuta (16)
      • ►  huhtikuuta (15)
      • ►  maaliskuuta (13)
      • ►  helmikuuta (12)
      • ►  tammikuuta (15)
    • ►  2008 (179)
      • ►  joulukuuta (22)
      • ►  marraskuuta (11)
      • ►  lokakuuta (16)
      • ►  syyskuuta (17)
      • ►  elokuuta (12)
      • ►  heinäkuuta (12)
      • ►  kesäkuuta (9)
      • ►  toukokuuta (12)
      • ►  huhtikuuta (22)
      • ►  maaliskuuta (16)
      • ►  helmikuuta (15)
      • ►  tammikuuta (15)
    • ►  2007 (36)
      • ►  joulukuuta (15)
      • ►  marraskuuta (19)
      • ►  lokakuuta (2)

    Kategoriat

    • Hoidot (32)
    • huoli (1)
    • ilo (5)
    • itsetunto (1)
    • Kivut ja krampit (3)
    • lapsettomuus (7)
    • neuvola (1)
    • Odottaminen (45)
    • Odotusaika (2)
    • Oireet (8)
    • paniikki (2)
    • Parisuhde (1)
    • pettymykset (4)
    • Piina pelko ja ahdistus (27)
    • Positiivisia sävyjä (11)
    • suru (4)
    • toiveet (4)
    • Viha ja muut katalat tunteet (5)
    • Yleinen höpinä (33)

    Minä seuraan

    • Almanakka
    • Haikara harharetkillä
    • Haikaranpelätin
    • Hapun loki
    • Hiirenkorva
    • Kesken Menneet
    • Maailma mustavalkoinen
    • Muodollisesti
    • Pikkusiskon iloja ja suruja
    • Rusakon pesässä
    • Silmu
    • Sofian toiveita ja toimintaa
    • Sydänjää
    • Taivaanpii

    Visiteeraajat

  • Search






    • Home
    • Posts RSS
    • Comments RSS
    • Edit

    © Copyright Mansikkamaitoa. All rights reserved.
    Designed by FTL Wordpress Themes | Bloggerized by FalconHive.com
    brought to you by Smashing Magazine

    Back to Top