Kumpi tämä nyt on, jos eilen oli siirto? PP1 vai PP2. Joka tapauksessa taas hymyilen omille reaktioilleni. Kulta kiteytti eilen asiat oikeisiin uomiinsa. Tuskailin illan mittaan, mitä nämä hormoonihäikät ja kolmosluokat tarkoittaa. Hän totesi, että miettiminen ei auta. Oli taustalla mitä tahansa tämä on paras mahdollisuus, mitä meillä tällä hetkellä on. Ja niinhän se on. Ei kannata tuijottaa muita mahdollisuuksia kuin sitä, mikä itselle on annettu. Oli luokitus ykköstä tai kolmosta, lopputulos voi olla sama. Ruoho on helposti vihreämpää aidan toisella puolella, mutta omalla tontilla tässä elellään. Voi näitä kömpelöitä lausahduslatteuksia : )

Myös tuttuni klinikalta painotti, että täydellinen alkio ei takaa onnea. Luonto on täynnä pieniä virheitä ja se sallitaan hänen mukaansa alkioillekin. Uskotaan tämä.

Intouduimme saunasssa lähikontaktiin. Ei tykännyt munasarjat hyvää. Sattui. Molemmat tietysti mietittiin, voimmeko tehdä alkiolle hallaa.

Huomenna on luvassa stand up-show pitkiän kaavan mukaan. Ihanaa päästä yhdessä viettämään iltaa. Arki on meillä kiirettä, töitä tehdään usein viikonloputkin. Tuntuu vähän kuin olisi treffit.

Kiitos kysymästä, täällä ollaan melko täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Solut olivat jakaantuneet kohtuullisesti, mutta olivat laadultaan 3-luokkaa. Kaukana priimasta siis., luulisin tai pelkään- Tänään on siirretty nelisoluinen kolmosluokan alkio ja kolme vastaavaa 4-5 soluista meni pakkaseen. Jännä sinänsä, kaikkialla ei edes pakasteta kolmiluokkaisia.

Lääkärin mukaan tilanne on parempi kuin viime kerralla, mutta jotakin häikkää siellä meikäläisen solunmuodostuksessa on. Niin pitkälle lääketiede ei kuitenkaan mene, että osaisi selittää mitä tai miksi. Tässä vaiheessa kyselen lääkäriltä aina tuosta solutason toiminnasta ja sitä lääkäri naureskelee. Toisaalta hän ihmettelee, etten soittele klinikalle muuten. Suurin osa tekee kuulemma niin.

Tottakai kaikki on taas mahdollista ja koko klinikka hoki onnea matkaan. Viimeksikin kun saatiin se surkimus hetkeksi kiinnittymään. Itse en tunne oikein mitään. Olisi niin paljon helpompi toivoa, jos matkassa oli edes kohtuullinen, sellainen kakkosluokkainen. Nyt vaaditaan taas enemmän ihmepuolen hommia kuin perusodotusta hoidon jälkeen. Ehkä pitäisi olla tyytyväinen, että on edes mitä siirtää. Tiedän. Mutta kasvaako se nälkä syödessä vai olenko vaan se täydellisyydentavoittelija neitsyt?

Kulta on jälleen ihana. Piereskelee, koska se on kuulemma siedätyshoitoa. Juttelee ja silittää mahaa.

Kaveri ehdotti tänään jäsenkorjaajaa, joka on lannerangan verenkiertoa korjaamalla saanut aikaiseksi 25 lapsettomuuslasta. Ihanaa, että ihmiset ympärillä huolehtivat, kun olen aiheesta nyt avautunut. Tämä nyt vaan meni jopa minun kategoriassani liian pitkälle..

Soitto klinikalta. Vain neljä solua oli hedelmöittynyt. Ei yksikään ivf:llä. Vika on siis jossakin siinä, miten siittiö läpäisee solun. Tämä oli kotitohtorin päätelmä. Neljästä tapahtuu varmaan vielä karsintaa. Huomenna tiedetään todellinen tilanne.

Vatsaan asettui iso lyijypallo. Eilinen orastava toiveikkuus on poissa. Pelkään huomista soittoa. Siirtoaika kuitenkin sovittiin vaikkei laadusta ole takeita. Tulen tämän päivän aikana todennäköisesti hulluksi. Ravaan yksin ympäri tyhjää asuntoa, enkä pääse pakoon tätä ahdistusta. Ei itketä. Paha olo ei purkaudu. Kulta on toisella puolella Suomea pitämässä esitelmää. En halua häiritä häntä näillä aamupäivän uutisilla vasta kun hänen oma urakkansa on ohi. Miten voikaan kulkea tunneskaalalla laidasta laitaan näin nopeasti.

Kaikista ahdistavinta on tietämättömyys. MInulle ei oikeasti kerrottu, mistä tämä voisi johtua, mitä tarkoittaa. Kroppani, soluni eivät vain toimi. Päällisin puolin kaikki on paremmin kuin hyvin, todellisuus paljastuu kun mennään syvemmälle.

Nyt sattuu. Tuntuu että ajallisesti en jaksa tätä piinaa ja odotusta kuukaudesta toiseen. Aika tuntuu suurimmalta viholliselta.

Keikka takana. Saaliiksi saatiin 12 solua 20 rakkulasta. Toimenpide itse oli aavistuksen kivuliaampi, koska massu oli jo niin täynnä. Onneksi Kulta silitti tukan sotkuun punktion aikana.

Lääkäri määräsi sairaslomaa 3 päivää ja vannotti olemaan kotona ainakin kaksi. Ollaan sitten. Osassa soluista oli näkynyt vähän häikkää ja osaa epäillään raa'aksi. Puolet meni icsiin ja puolet ivf:ään. Tänään tuntuu hitusen siltä, että mahdollisuuksia taas on. Huomenna on sitten totuuden hetki.

Haimme jättiannoksen sushia lounaaksi ja illaksi. Toivon, että se on viimeinen kerta kun saan syödä sitä pitkään pitkään aikaan.

Eilinen kiukku Exästäkin on jo laantunut. Mitä minä turhaan menen mukaan hänen kotkotuksiinsa. Periaattesta vaan kiehuin.

Olen jo nyt levoton, en jaksaisi maata ja olla paikallani. Kotityöhommia olisi vaikka kuinka, mutta kone oikuttelee, taitto-ohjelmat eivät toimi. Hirveä sotku yrittää setviä niitä jonnekin ohjelmistovalmistajan call centeriin toiselle puolelle planeettaa..

Kasvakaa, jakaantukaa ja pitäkää toisistanne maljalla hyvät solumme!

Hautomisen lomaan voi ottaa palan ihmissuhdekiemuroita aihepiirinä Kullan Exä. Exäthän on aina kivoja ja välit hyviä : ) Olemme tavanneet Kullan kanssa reilut kaksi ja puoli vuotta sitten. Kulta oli silloin juuri eronnut vaimostaan, avioerossa oli harkinta-aika menossa. Minä en tuntenut häntä vielä kun he tekivät eroa, jonka yhtenä tekijänä oli ex-vaimon halu hohdokkaamman elämän hinku toisessa kaupungissa. Aika nopeasti asetelma kääntyi ihastuttavan Exän päässä siihen, että minä olin tullut heidän väliinsä. Alkoi tekstailu- ja soittelurumba, joka on toki laantunut, mutta jatkuu välillä edelleen. Pahimmillaan lempihahmoni on uhkaillut itsemurhalla.

Olin päättänyt, etten tilanteeseen puutu. En ole vaatinut Kultaani olemaan olematta yhteyksissä. Olen ajatellut, että tämä Exä vain projisoi oman pahanolonsa minuun, syyttää minua oman elämänsä suunnattomuudesta. Olen yrittänyt ymmärtää ja olla tyytyväinen, etten ole itse niin pihalla. Kultani on kiltti ja yrittää tasapainoilla tilanteessa niin, että Exä ei tapa itseään kostoksi ja minä pysyn suhteellisen rauhallisena. Ai niin, Exä ei ole mikään elämästä syrjäytynyt raasu vaan koulutettu, kovaa uraa tekevä urbaani "menestyjä", jolla on laaja sosiaalinen verkosto. Joka puolestaan on täysin tietämätön tämän ladyn taipumuksesta olla kiinni menneessä.

Eilen tilanne oli seuraava. Meidät kutsuttiin vierailulle Kullan kummipojan perheen luo. Tämän perheen äiti on Exän parhaita ystäviä. Otimme Exän huomioon ja varmistimme, koskeeko kutsu meitä molempia, sillä emme halunneet kriisiä. Kutsu koski molempia, olimme tervetulleita. Tähän reiluun kahteen ja puoleen vuoteen yhteisvierailu ei siis ole onnistunut. Nanosekunnissa visiitin sopimisen jälkeen alkoi viesteily: Mansikkamaito varastaa Exän elämän, kunnioittakaa hänen tunteitaan ja elämäänsä edes tämän verran, ettei Mansikkaitoa tutustuteta Exän kummipoikaan ja ystäviin.

Kyllä tässä on helvetti otettu tämän Exän tunteet huomioon. Minä olen pysytellyt hienotunteisesti taustalla aikaisemmin, en ole tehnyt itseäni tykö heidän yhteisten ystäviensä osalta. Mutta tämä nainen tunkee meidän elämäämme ovista ja ikkunoista! Viestittää, vaatii tapaamisia, purkaa pahaa oloaan edelleen. Ja minä en ole vaatinut häntä pysymään poissa MEIDÄN elämästämme. En haluaisi sanoa Kullalle, että et ole Exään yhteydessä, et tapaa missään olosuhteissa jne. He eivät ole itse asiassa tavanneet meidän yhteiselomme aikana kuin kerran. Mutta nyt tekee mieli. Ihan vaan siitä syystä, että se ÄMMÄ tajuaa itse puuttuvansa muiden asioihin, laativansa sääntöjä, ja dramaattisesti sen jälkeen toteaa, että MINÄ pilaan hänen elämänsä. Mietin jo maileja, soittamista ja ihan mitä vaan ihan siksi, että saisin vähän oikaista hänen käsityksiään siitä, pyöriikö tämä planeetta hänen napansa ympärillä. Mutten taida tehdä, yritän edelleen asettautua asioiden yläpuolelle. Tässä hormoniryöpyssä en vastaa seurauksista. Pieni catfight voisi olla tarpeen.

Mutta kun minä olen niin kiltti ja ymmärtäväinen ja yritän olla hyvä ihminen.. Eikö tämä ole nyt ole jo aika ärsyttävää? Exän pitäisi keskittyä oman elämänsä eteenpäinviemiseen eikä kahlita muita.

Äänestin muuten omanikäistäni vihreää naista. Pääsi uutena valtuustoon. Kiva kiva. Tuntui että empimisen jälkeen tein oikean valinnan.

Huomenna tiedetään jo paljon. Vatsa on kipeä, kävely ja pissaaminen sattuu. Anna hyvä Joku siellä jossain niiden solujen olla kypsiä ja edes jotenkin kelvollisia.

Olen ollut näissä hormoniheilahteluissani niin kohtuuton kaksi päivää. Olen vaatinut Kullalta älytöntä huomiointia tilanteissa, jossa olen suorasanaisesti ensin sanonut muuta ja odottanut toiselta sen jälkeen ymmärrystä reagoida toisin. Sitten olen kiehunut täysin yli, kun toinen on käyttäytynyt sanojeni mukaan eikä ole ymmärtänyt sitä, mitä olen pääni sisällä toivonut. Olen kiljunut täyteen ääneen, etten pistä mitään irrotuspiikkejä, etten käy tätä rumbaa läpi enää kertaakaan, muun muassa. Hävettää, olen saanut pyytää laajalti anteeksi. Vain siksi, että Kulta on nauttinut niistä juhlista täysillä, johon olimme viikonloppuna lupautuneet. Olen kiukutellut hänelle, että hän voi juoda alkoholia miettimättä ja pukeutua juhlapukuun ilman, että tuntee räjähtävänsä vatsasta. Välilllä tuntuu, että pääni sisään on asettunut joku toinen. En tiedä, mikä on hormonien vaikutusta, mikä sen, että alitajuntaisesti jännitän tulevaa ja pelkään jo tulosta.
Eilen illalla Kullan katseessa oli jotakin niin väsynyttä, että säikähdin.

Nyt on suunnilleen rauha maassa. Leivon pizzaa kaikilla lisukkeilla.

Almanakka tosiaan, huolimatta osittain todellisesta ja osittain kuvitellusta tukaluudesta ja asian korostamisesta täällä, mikään tuntemuksista ei takaa lopputulosta. Hieno saalis oli viimeksikin raaka. Määrä ei takaa laatua eikä tuntemuksista voi päätellä mitään lopputuloksesta. Toivottavasti sinul leon luvassa "hedelmällisempi" piikityskierros.

Tänään Pregnyl tupla-annoksella klo 23.30. Kypsykää nyt mollukat loppuun asti.

Olen piikittänyt itseeni 10 kertaa Puregonia, 8 kertaa Orgalutrania ja nyt parit Pregnylit. Piikkejä reilusti päälle 1000 eurolla. Oi ihana Kelan hoitokatto.

Punktiopäiväksi sovittiin tänään tiistai. 13 kasvavaa kaveria. Eivät vielä järin suuria, suurimmat 13 mm. Lääkäri laskee, onko hyvä ti vai ke, mutta lopulta päädyttiin ti. Hirvittää ettei taas tule raakoja. Mutta ylikypsätkään ei ole kuulemma hyvä. Yritä siinä sitten ajoittaa. Kulta ei taida päästä mukaan punktioon kumpanakaan päivänä. Hurja mennä sinne yksin..

Viikonloppuna kahdet juhlat. Piikit mukaan iltalaukkuun. Aion nautiskella hyvällä omalla tunnolla pari lasia kuohuvaa.

Vatsaa painaa jo kohtuullisesti etenkin vasemmalta. En yhtään ymmärrä, miten repeämättä selviävät ne, joilla saalis liikkuu useissa kymmenissä.

Näin muuten unta toissayönä nostetusta Puregon annoksesta. Kirjoitinkos jo.. Annos nostettiin 175 iu. Näin unta, että otin vahingossa kolminkertaisen annoksen ja aloin munimaan kananmunia. Mitähän se alitajunta tällä tarkoittaa..

Kp8, seurantaultra kolme. Takana seitsemän päivää Puregonia ja neljä Orgalutrania. Tänään ultrassa oli möllyköitä yhteensä 14. Maanantaista olivat kasvaneet, mutta maltillisesti, määrä oli vähän lisääntynyt, mutta osa oli niin pieniä, että ne eivät ehdi vauhtiin mukaan. Kaikki siis periaatteessa ok, mutta nyt tietysti pohdin, onko vauhti liian hiljainen. Punktiota ajatellaan ti/ke, mikä olisi kp 14/15 eli ihan normaali tahti. Luulisin. Huonompi homma tuossa on se, että mies on työmatkalla pakosti ti-ke ja jos punktio on ke, pitäisi sperma käydä ruikkimassa jo ti.. Lääkärikään ei tiennyt, säilyykö sinne asti hyvä. Joten pieni mahdollinen säätämisen poikanen luvassa.. Olossa ei muuten mitään ihmeellistä, tässähän tämä menee pistellessä kahta piikkiä illassa.

Tänään oli positiivinen reaktio ystävän lapsiasioihin. Sain hyvältä ystävältäni kuvia maililla heidän kahdesta lapsestaan. Ihania naperoita ja loistavia kuvia ja kuvakulmia. On jännä, miten tässä muodossa uutiset ja tapa kertoa lapsista ei tunnut yhtään pahalta. Spontaani reaktio oli huvitus hauskoista kuvista, jopa sellainen "iik kuinka ihania" ajatus. Kun saan itse sulatella asiaa, eikä mitään tyrkyttämällä tyrkytetä, ei oma puolusreaktio iske päälle.

Jatkan kasvattelua. Menossa myös haaveiluvaihe. Katsoin eilen illalla vaunusivuja. Olen käynyt selaamassa talovalmistajien sivuja, vaikka emme ikinä rakenna. Tässä vaiheessa on taas vain taivas rajana.

Ultra takana. Munasarjat eivät olleet villiintyneet vaan molemmissa munasarjoissa oli tasakokoisia folleja kasvamassa. Oikealta löytyi kuusi, vasemmalla viisi. Koko tällä hetkellä 8 mm ja limakalvo 6,2 mm. Kaikki näyttää siis juuri tällä hetkellä hyvältä, vaikka follisaalis ei nyt suuren suuri olekaan. Nyt ne joka tapauksessa kasvavat täysin eri tahtiin kuin viime kierrossa. Lääkäri on edelleen sitä mieltä, että ensimmäisellä kerralla pistokset aloitettiin liian myöhään, oma hormonitoiminta oli ottanut jo vallan ja yksi folli ehti muita edelle. Nyt on aloitettu myös Orgalutran jo näin alussa, että LH-tasot eivät ala nousta. Ke ja pe vielä ultrataan ja seurataan kasvua nyt huolella. Hieman ihmetyttää, että nyt solut kasvat hitaasti, viimeksi vauhdilla. Mutta kun ei lääkäri sitä murehtinut niin en minäkään.

Kirjataanpa nyt tännekin ylös, millä arsenaalilla tässä mennään.
Puregon 150iu, kp:t 2-7
Orgalutran kp:t 5-7

Loppu jää nähtäväksi. Punktiota toivotaan ensi maanantaille, mikä sopisi meille vallan hyvin.

Menin ultraan kuin teloitettavaksi. Kyllä ne huonoimmat vaihtoehdot aina pyörivät päässä. Tässä mennään kuin 3000 metrin esteitä, nyt on ensimmäinen este ylitetty, mutta vielä on kalkkiviivoille matkaa. Olen kuitenkin niin iloinen jo tästä. Seuraavana väliaikapisteenä on follien kasvu, sitä seuraavana punktiossa kerättyjen solujen määrä, sitten laatu, sitten hedelmöittyneet alkiot, sitten alkioiden jakautuminen, sitten kiinnittyminen ja itse raskauden alku..

Kyselin, voiko alkoholia tässä vaiheessa käyttää. Voi kuulemma normaaliin seurustelutyyliiin. Ainoa, mistä lääkäri mainitsi oli juoksu ja pomppujumpat. Jos maha vihloo, on se merkki että se liike ei tee hyvää. No, nyt on juoksu jätettävä ja siirryttävä salille ja sauvakävelyyn. Ehkä uintiinkin, sain elvytettyä entisen teinikilpurin tekniikankin henkiin lomalla.

Viikonloppunä urakoin jättimäärän Lindströminpihvejä ja leivoin mangotuorejuustokääretortun. Ulkoilua ja fiilistelyä autokaupoillla. Ei vakavia ostohaaveita. Nukuin kuin tukki. Hyvä olla juuri nyt.

Kävin katsomassa Kelan sivuilta, onko lääkekattoni tullut uusien Puregon-ostosten myötä täyteen. No olihan se komeasti. Mutta samalla huomasin seuraavaan. Lääkärikuluja oli ilmaantunut Kelaan yli 2 000 €:lla. Klinikaltamme. Eli klinikkamme on ilmoittanut Kelaan tuon elokuun lopun hoidon, josta he eivät veloittaneet. Syy oli se pieleen mennyt hoidon arviointi ja heidän halunsa mahdollistaa meille kolme kunnollista hoitojaksoa Kelan korvauksella. Joten Kelaan on ilmoitettu hoito, jota me emme ole maksaneet. Mutta koska se on ilmoitettu, se on kuitenkin pois noista meiltä korvattavasta kolmesta hoitokerrasta??!! Meillä taitaakin olla vain tämä ja mahdollinen yksi kokonainen hoitokerta jäljellä. Huh. Taas tuli yksi raja vastaan nopeammin kuin odotinkaan.

Näinhän sen tietysti kuuluukin mennä, hoitokerta on hoitokerta tuloksesta huolimatta. MUTTA kun meille luvattiin maksuttomuus juuri tuosta syystä, että korvattavaksi jää kolme täysipainoista hoitoa. No, tietysti voi taas jossitella, että tuosta täysin pieleen menneestä ekasta kerrasta alkoi raskaus.. Eihän tämä ole taas kuin tiedon sulattamista ja hyväksymistä. Ja selvittämistä nyt klinikan kanssa kuitenkin, että mitä todella tarkoittaa. Hölmöä tässä taas tätäkin jossitella, kun en taida kovin moneen hoitokertaan olla edes valmis. Varsinkin kun tämän jälkeen vaihtoehdoksi on väläytetty sitä pitkää kaavaa..

Mutta hyvä nainen, taas asia kerrallaan. Otetaan nyt tämän kierron piikit ja katsotaan, miltä tilanne näyttää. Eka piikki meni hyvin. Usko on juuri tänään vahva. Maanantaina nähdään, mikä on todellinen tilanne.

Viikonloppuna on hurjasti lisätöitä toiminimen kautta. Joudun raatamaan. Tahdon myös ulkoilla ja urheilla. Olen erilaisista juhlasyistä juonut kuohuviiniä kolmena arki-iltana peräkkäin. Tunnen itseni puolijuopoksi turvonneeksi madoksi, joka ei ole ollut ulkona valoisaan aikaan viikkoon. Kaipaan raikasta syysilmaa keuhkoihin. Ja iltapalaksi jättikatkiksia chili-valkosipuliöljyssä ja vähän salaattia. Nam.

Ehkä joku palstallani piipahtava on huomannut, että nirsoilen silloin tällöin tai usein painostani. Jonkun mielestä pohdiskeluni yli 70 kilon painosta voivat olla typeriä, jopa loukkaavia. Hymähtelen itsekin näihin kommentteihin piiloutuvalle pienuudelle. Mutta muistutan nyt erityisesti itseäni siitä tosiasiasta, että olen kärsinyt syömishäiriöistä yli 10 vuotta, vaikkakin olen ollut kuivilla jo useamman vuoden. Syömishäiriö on kuin alkoholismi, siitä ei täysin parane koskaan. Tämä menneisyys kulkee mukanani niin, että suhtaudun painoon liittyviin asioihin edelleen korostetusti, koska olen joutunut tekemään ison työn sen suhteen, millaisena itseni hyväksyn ja millaisena minulla on hyvä olla. Vaikka en tavoittele tai ihannoi laihuutta, en kuitenkaan tule helposti hyväksymään turhaa ylipainoa. Muut saavat olla juuri sen kokoisia kuin haluavat.

Tuo hyväksyminen liittyy nykyisin lähinnä hyvään oloon. Minulla itselläni ei ole yhtäkään syytä olla olematta hyvässä terveessä normaalipainossa. Jos olen tuijottanut paria kiloa tai viimeisen vuoden aikana kertynyttä 4 kiloa se voi tosiaan jollekin todellisen painoongelman kanssa kamppailevalla olla typerää. Toisaalta itse ajattelen vaikkapa niin, että rakkaassa juoksuharrastuksessani 4 ylimääräistä kiloa todellakin tuntuu. Hyvä tapa havainnollistaa on ottaa lenkille mukaan kaksi parin kilon käsipainoa ja katsoa, miltä tuntuu juosta 10 kilometriä. Siltä ne uudet kilot tuntuvat. Itselläni lisääntynyt paino jo tämän kokoisena on nostanut verenpainetta ja kolesteroliarvoja. Täysin turhaa. Tosin pohdin edelleen myös sitä, mikä on kilpirauhasen vajaatoiminnan ansiota, mikä hormonien, mikä lapsettomuusprosessin ja muiden elämänheilahtelujen aiheuttamaa lohtusyömistä.

Se mihin suurempaa asiaa tämä painokin liittyy, on se, että pohdin aika usein, miten mikroa elämäni on. Focus on kääntynyt omaan itseen ja omaan elämään. Maailman katastrofit tai yhteiskunnallinen tilanne ei saa minulta niin suurta mielenkiintoa kuin oman kehon, parisuhteen tai oman elämänpiirin tilanne. Haluaisin välillä olla tiedostavampi. Seuraan kyllä maailman menoa, mutta että olisin oikeasti aktiivinen, kantaaottava tai jonkun ”ison ja tärkeän asian” puolesta toimiva, ei ei sentään. Hyvä kun jaksan jätteet lajitella.

Mutta päästän tässä itseni pälkähästä ajattelemalla lentokoneen happinaamareita. Lennon turvaohjeissahan ohjataan laittamaan naamari omille kasvoille ennen kuin auttaa muita. Ehkä se on juuri niin. Niin kauan ennen kuin pärjää itse, ei kannata yrittää suunnata energiaa suurempiin asioihin.

Kiertofaktaa. Ehkä e-pillereistä johtuen kuukautisista taitaa tulla tosi niukat. Yksi vuotopäivä takana ja tänään taitaa jo tyrehtyä. Ultrassa limakalvo oli ohut ja lääkäri enteile niukkaa vuotoa, juuri niin tulikin. Onko tämä nyt sitten huono vai hyvä..

Kierron eka päivä. Tänään marssin köyhdyttämään itseni apteekkiin. Mitä se 900iu:ta Puregonia maksaakaan? 400 € ja risat? Vai 200? Olen jo unohtanut. Su alkaa Orgalutran ja ma on eka ultra. Hui, pelottaa, toivotuttaa, jännittää. Tämä kierto kertoo niin paljon. Paljon on onnistuttava, jotta meillä on mahdollisuuksia jatkaa yhtään mihinkään.

Kerroin rakkaalle ystävälle. Olen itseasiassa kertonut jo useammalle. Mutta tämä rakkaimmista lähes rakkain (voiko ystäviä määritellä näin, vähän kuin järjestyksessä?) sanoi, että voit soittaa milloin vain. Minä aloin selittämään teknisiä yksityiskohtia ja että voihan niitä kertoa, mutta että ketä se kiinnostaa. Johon ystäväni totesi, että kerrot sitten niistä fiiliksistä, miltä oikeasti tuntuu. Hyvä että joku on ympärilläni viisaampi kuin minä. Ajattelee jo puolestani, että varmasti joltain tuntuu. Muualla kuin täällä palstani syövereissä taidan yrittää tsempata vähän liikaa.

Kunnallisvaalit. Haluaisin olla nukkuva, mutta omatunto eikä Kulta anna olla. Olen tutkinut sillä silmällä ilmoituksia, jopa keskustelu. Argumentaatio ja mainosten keinot ovat niin ällöttäviä etten halua äänestää ketään. Jotenkin tämän alueen selkeästi erottuvat hyvät tyypit niistä puolueista joita voin harkita (kokoomus ja vihreät) ovat hukassa tai poistuneet kuvioista. Ja entiset luottotyypit eivät ole ehdolla. Mitä tehdä?

Sitä optimistista pelotonta oloa kesti päivän. Olin tänään lääkärissä nollausultrassa. Katsottiin, miten munasarjat ovat asettuneet e-pillerikierron aikana. Hyvin olivat asettuneet, molemmilla puolilla oli pieniä siistejä tasakokoisia alkuja. Juuri sellaisia, joista pitäisi tulla kauniita munasolupalleroita. Joista on pitänyt tulla niitä jo joka kerta, koska joka kerta tilanne on ultrassa näyttänyt alkuun hyvältä.

Lääkärin mukaan tilanne on hyvä ja uusi hoitokierto aloitetaan 2. päivä kun kuukautiset vaan suostuvat alkamaan. Eli todennäköisesti piikkiä mahaan keskiviikosta alkaen. Samoilla annostuksilla mennään kuin aiemmin, nyt vaan aloitetaan päivää aikaisemmin ja Orgalutran otetaan myös mukaan aikaisemmin.

Sitten se mutta. Erehdyin vielä kysymään lääkäriltä, kertooko se ekan kerran solujen kokoero, huono laatu ja ne fragmentaatiot jotakin. Sanoi ettei kerro, kyse voi olla sattumasta, lääkkeiden ajoituksesta tai siitä että solut ovat oikeasti huonolaatuisia. Eli se on mahdollista, tietenkin on. Tämä kierto kertoo kaiken, kaksi kertaa on jo todiste jostakin. Jos tilanne olisi tälläkin kertaa sama, mahdollisuudet romahtavat huomattavasti. Jäljellä olisi lääkärin mukaan enää mahdollisuus yhteen pitkän kaavan kokeiluun vaihdevuosineen kaikkineen. Ja se pelottaa. Miksi sitä muistaakin päällimäisenä nämä huonot asiat, vaikka lähtötilanne on hyvä. Ehkä siksi, että niin monta kertaa on jo samasta tilanteesta petytty? Joka tapauksessa edessä ei ole määrittelemätön aika hoitoja ja kokeiluja, meillä on selkeää tietoa siitä, mitä voi tehdä ja minkä verran. Aika karua sekin.

Tämä tyttö alkoi nyt tosissaan rukoilemaan, että tämä kerta olisi toisin. Miten sitä tuleekin rukous mieleen vaan hädän hetkellä?Uskonnollinen kun en ole tippaakaan, mutta nyt tekee mieli oikeasti ottaa kaikki keinot käyttöön. Yritän myös ajatella sitä positiivista asiaa, että tämä meikäläisen munasoluaines on sitkeää, kun edellisenkin kerran huono alkio jaksoi jakaantua ja tarttua kohtuun kiinni. Nyt menee paremmin!

Kotona jälleen. Sekä minä että munasarjani olemme levänneet ja rentoutuneet. Urheilimme, nukuimme, söimme, golfasimme ja keräsimme voimia. Kultani oli kyllä myös matkassa : ) Tuli halittua luomuna ilman suorituspaineita ja ihana oli huomata, että suhde on kyllä mallillaan tästä isosta asiasta huolimatta. Selvisin hienosti lapsiperheiden kesäriemujen seurailusta, mutta huomasin myös, että en taida olla muiden lapsista alkuunkaan innostuva superlapsekas ihminen. Illallisella liian lujaa jäätelönsä perään kiljuva naapuripöydän lapsi oli aina lähinnä ärsyttävä.. Toivottavasti suhtaudun omiin lapsiin toisella tapaa ; )

Kotiin tultuamme olemme purkaneet ja pesseet pyykkiä. Sen jälkeen pääsinkin jo uuteen puuhaan, inventoimaan lääkevarastoni. Huomenna on lääkäri, ja jos menkat e-pillereiden jälkeen alkavat, alkaa myös pistely alkuviikosta. Saa nähdä millä lääkkeillä ja annostuksilla mennään. Fiilis on tämänkin suhteen levännyt ja luottavainen, tuntuu että kaikki mahollisuudet ovat olemassa. Nautitaan siis edes tämä alkupistely ensimmäiseen seurantaultraan asti pelkovapaasta alueesta.

Se artikkeli, josta mainitsin taisi olla Lääkärilehdessä. En tiedä saisiko sen vaikka netistä. Lehti on juuri nyt hukassa, joten en voi referoida enempää... Katson josko se löytyisi vielä jostain. Mutta idea oli suoraan se, että ylipaino vaikuttaa suoraan aineenvaihdunnan kautta myös hormonitasapainoon, ja jos normaalihormonitoiminta häiriintyy voi tietysti olla häiriöitä myös hedelmöittymisessä..

Luin myös Oulun yliopistossa tehdystä väitöksestä, jossa oli tutkittu suomalaisten klinikoiden hedelmöittymishoitotilastoja ja onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tuloksena oli käytännössä vahvistusta jo yleisestikin tiedossa oleviin asioihin. Yhden alkion siirto johtaa varmimmin terveeseen raskauteen ja mikäli hoidon aikana saadaan useita hyviä alkioita, on onnistumisprosentti jopa yli 50 % alle 40-vuotiailla naisilla. Tilastojen mukaan myös hoitojen kokonaiskustannukset ovat edullisemmat yhden alkion siirroilla. Siinä tämän päivän faktat.

Ai hemmetti, tärkein turhamaisuus unohtui. Paino lisääntyi 1,5 kiloa viikon aikana vaikka urheilin kuin hullu! Hitto tätä ruhoa ei taida saada entisiin mittoihin Taidan alkaa uskoa tuohon painon vaikutukseen hormonitoimintaan, vaikken taida virallisesti vielä ylipainoinen olla. Mutta kyllä tämä vuoden aikana kerätty extrapaino johonkin vaikuttaa. Kaivan kyllä tässä samalla verta nenästäni, sillä mielestäni normaalipainon raja itseni mittaiselle on kyllä aika paljon.. Saisin 171 senttisenä painaa lähes 75 kiloa olematta ylipainoinen. No, ehkä 70 kiloisena olisi ylipainoinen, mutta kyllä silloin jo kohtuulliset makkarat mukana kulkisi. Ja ne makkaratkaan ei ole se pointti vaan se mihin paino vaikuttaa. Varmasti veren rasva-arvoihin, verenpaineeseen, jaksamiseen, niveliin ja ehkä myös tosiaan siihen hormonitoimintaan. Tämä on vaan jotenkin niin ambivalentti aihe!

Ansaittu tai ansaitsematon loma. Viikko lämmössä Kullan kanssa. Vailla huolen häivää - toivoisin. Töistäirrottautumisstressi vielä täysillä päällä. Tunnollisen tytön syndrooma, tuntuu etten ole tehnyt vielä kaikkea, vaikka olen varmistuksen varmistanut kaiken.

Vielä reilu viikko lomaa myös hoidoista - jihuu!

Lomalomalomalomaloma!

Olen todella huono sairastamaan. Flunssa on ollut päällä 3 päivää, tänään jäin kotiin kun mittari näytti 37,5. Ei mikään iso kuume, mutta lämpöä kuitenkin. Mutta en tiedä kärsinkö enemmän itse taudista vai huonosta omastatunnosta, kun olen poissa töistä. Töissä on kiire viikko ja nyt kollegani raataa minunkin edestäni. Vaikka olen luonteeltani aika huithapeli enkä mikään supersuorittaja, näkyy tunnollisuuteni tässä. Sairaana voisin hyvillä mielin olla vain lähinnä pää kainalossa, vähintään 39 asteen kuumeessa. Itsekkäästi mielessä on myös la alkava matka, en halua pilata yhteistä lomaamme makaamalla hotellihuoneessa.

Taivanpii, hyvä huomio. Noinhan se pitäisi olla. Optimistisesti O= Onnistuminen. Kyllä minä siihen uskon ihan supervahvasti edelleenkin, mikään ei todista ettemme voisi uutta perheenjäsentä saada. On vaan jotenkin helpompi sukeltaa sinne esteiden ja pelkojen maailmaan. Ja kyllä se Onnistuminen pitäisi olla sama sinnekin, ja kaikille meille yrittäjille. Eikös se lopullisesti hoitojen kautta onnistumisprosentti ole kuitenkin hirmuisen korkea jotakin 80-90 % eli melko varma onnistuminen. Kiinnostaisi kyllä muuten tietää, kuinka monta hoitokertaa keskimäärin tarvitaan, että tulosta syntyy..

Ai niin, ärsyttävää faktaa. En tiedä kummitteleeko kilpirauhasvaiva vai mikä, mutta en ole käynyt hädällä 2, siis kakilla, kolmeen päivään! Alkaa olla aika turvonnut olo. Ja koska nykyään olen taas kehittänyt itselleni tyypillisen painokriisin, jokainen ylöspäin hivuttautuva gramma ärsyttää. Varsinkin kun luin eilen Lapsettomuusaiheista artikkelia, jossa todettiin ylipainon vaikuttavan merkittävästi raskautumiseen. Vaikuttaa suoraan aineenvaihduntaan ja hormoneihin. Mietin tietysti, voiko tämä homma olla jo näistä parista kolmesta itselle kertyneestä kilosta kiinni..

Nyt Finnrexiä napaan ja DVD-soittimineen Järki ja Tunteet (se uusin versio, jossa MR. Darcy ei ole Colin Firthin veroinen).